Kärsivällisyyttä vaativa fast food nation & tilastoleikkiä

Korkein lämpötila tänään 79 F / 26 C.

Kirjoittelen tätä aurinkohuoneessa, joka on vähän kuin iso kuisti. Syksyn tuntua alkaa olla ilmassa ja  pihalle on pudonnut jo jonkun verran lehtiä.  Täällä on paljon tammenterhoja ja oravat jemmailee niitä joka paikkaan. Tuomas on ekassa tennismatsissa täällä, joten olen yksin kotona. Hän liittyi DC:n alueen liigaan tms. ja kausi käynnistyi tällä viikolla. Saa nähdä tuleeko täällä käytyä katsomassa pelejä yhtä harvoin kuin Suomessa. =)

Amerikassa kun ollaan, niin täällä on paljon pikaruokaloita. Yhteistä kaikille on se, että ruoan saaminen kestää kauan. Esim. Mäkkärissä hampurilaista ladota heti tarjottimelle, vaan pitää ensin tilata ja maksaa ja sitten odotella, että joku tekee hampparin. Tästä aiheutuu se, että esim. lounasaikaan jonot ovat pitkät ja pikaruokaa ei saa kovinkaan pikaisesti.

Pikaruokalat eivät ole ainoat paikat, joissa koetellaan kärsivällisyyttä. Metroon rullaportaat menevät täällä joka paikassa tuskastuttavan hitaasti. Olemme tulleet siihen tulokseen, että nopeus on säädetty lakimiesten kanssa ja tarkoituksena on minimoida kaikki onnettomuudet. Siinähän sitten odotat, tai lähdet reippailemaan.  Liikenteessä taas on tyypillistä, että vihreät valot kestävät kauan ja samoin tietysti punaiset. Voi olla, että systeemi on toimivampi kuin Suomessa. Ainakin jos sattuu ajamaan vihreässä aallossa.

Kaikkien asioiden hoito vaatii täällä jonottamista. Sosiaalitoimistossa ja ajokorttitoimistossa pitää peräti jonottaa ensin yhdelle tiskille, että saa varsinaisen jonotusnumeronsa. Kansalaisiin kohdistuva byrokratia on täällä muutenkin aikamoista, sillä esimerkiksi ajokortit pitää uusia kahden vuoden välein. Tuntuukin uskomattomalta, että yrityksen saa täällä kuitenkin perustettua kuudessa päivässä.

Toissa viikolla kävimme tutustumassa Bethesda sport & healt -kuntosaliin. Paikkaa meille esitteli solariumissa itsensä ryppyisäksi kuivattanut silkkarifitnessnaikkonen. En ole ikinä nähnyt niin monta lämmittely / cardio –laitetta kerralla kuin siellä. Laitteita oli Helsingin Esportin lämmittelyalueen laitteet kertaa viisi tai kuusi. Oli jos jonkinlaista crosstraineria ja sellaisia ihme rappukävelykoneita. Monessa laitteessa oli oma telkkari. Olisihan se aika kamalaa, jos ei voisi katsoa telkkaria samalla kuin treenaa.

Paikan ekat ryhmäliikuntatunnit alkoivat puoli kuusi aamulla. Ja mä kun olen aina ajatellut, että ne jotka menevät spinningiin seitsemältä ovat hulluja. Nainen esitteli mulle myös naisten pukuhuoneet. Niissä oli kaikkea mahdollista silitysraudoista lähtien. Suihkussa käyminen hoidettiin siveästi omissa verhoilla varustetuissa suihkukopeissa. Se ei selvinnyt mulle, että oliko tarkoitus myös riisuutua ja pukeutua kopissa, vai hoidettiinko se jotenkin pyyhkeeseen kietoutuneena säilytyskaappien luona. Salilla oli kyllä hienot puitteet, mutta sen verran suolainen kuukausimaksu, että jätettiin väliin. Onneksi täältä löytyy muitakin vaihtoehtoja.

Mulla loppui pari viikkoa sitten englannin intensiivikurssi. Ilmoittautumisen yhteydessä piti tehdä tasokoe. Viimeisellä viikolla meille sanotiin, että vikana päivänä teemme saman kokeen uudestaan. Olin vähän, että jahas, vai sama koe. Opettaja sanoi lisäksi, että harjoittelemme koetta varten. Ajattelin, että käymme läpi asioita, joita kokeessa on, mutta sen sijaan kävimmekin kokeen kohta kohdalta läpi oikeine vastauksineen. Seuraavana päivänä oli sitten koe, josta sain täydet pisteet. Mulle sanottiin, että vain viisi opiskelijaa oli siihen mennessä saanut kokeesta täydet. Mutta kamoon, jos koe on sama ja vielä käydään läpi, että kohdan kaksi vastaus on C, niin kai mä ne nyt muistan vielä seuraavana päivänä. Kaipa koetuloksia halutaan käyttää näyttämään jossain tilastoissa, että opiskelijat kehittyvät kurssien aikana. Ainakin televisiosarja The Wireen / Langalla perusteella kouluissa halutaan, että tilastot ovat kunnossa, oli totuus mikä tahansa.

Olen jatkanut opiskelua samassa paikassa professional english –tunneilla, joita on kahtena aamuna viikossa. Englannin opiskelun lisäksi tunneilla käydään läpi politiikkaa, terveydenhuoltoa, ympäristöasioita yms., joista on ollut paljon hyötyä tämän yhteiskunnan ymmärtämisen ja uutisten seurannan kannalta. Opettaja on tosi fiksu ja on työskennellyt Maailman pankissa ja congressissa avustajana. Tunneilla on kaksi japanilaista naista mun lisäksi. Me ollaan menossa lauantaina grillamaan toisen luo. Tämä Miori asuu myös Bethesdassa ja on naimisissa amerikkalaisen laivaston hammaslääkärinä (kai) työskentelevän miehen kanssa. He ovat muuttaneet tänne keväällä.

Kaupassa käynti täällä on alkanut sujua.  Vaihtoehtoja on lähistöllä monta: Giant, Safeway, Trader Joe’s, Whole Foods, Balducci’s ja tänään testattu World Market. Osa kaupoista on perussupermarketteja ja osa luomukauppoja. Balducci’s on Stockan herkku pienoiskoossa.  Tuotteet alkavat tulla vähitellen tutuiksi, eikä enää tarvitse pyöriä pallo hukassa etsien jotain purkkia. Täällä tuotteiden sijoittelu eri käytäville ja hyllyille tuntuu nimittäin noudattavan ihan omaa logiikkaansa.

Ruokatavaroista eniten ongelmia on aiheuttanut kinkku.  Suurin osa täkäläisistä kinkuista on hunajakinkkua (yök!) tai muuten vain makealta maistuvia kinkkuja.  Lisäksi Suomessa käytettyjä lihaprosenttimerkintöjä on ihan turha etsiä.  Eilen löytyi suht normaalin makuinen kinkku, josta tuli ainakin tosi hyvää kinkkupinaattikastiketta.  Keskiviikkona kuulin kirjaston keskustelutunnilla, että tosi monet kasvikset ovat geenimuunneltuja, joka tuntuu vähän inhottavalta. Täytyy varmaan syödä enemmän luomua.

Tällä välin Tuomas on kotiutunut voittajana tennismatsista. Kohta kävellään Barnes & Nobles -kirjakauppaan ostamaan kunnon karttaa. Navigaattori ehdottaa välillä liian ruuhkaisia reittejä, joten pitää ottaa rinnalle perinteiset menetelmät.

Ja lopuksi sekalaisia kuvia.

Julia Childin keittiö Amerikan historian museossa.

National Mall.

Kongressitalo.
Kävin myös sisäkierroksella, mutta se oli aika lyhyt.

Jotta tyhmempikin osaisi ylittää kadun.
Yritin selittää näiden kylttien outoutta amerikkalaiselle,
mutta mua taidettiin pitää vähän outona.
Lisäksi standardiosien ystävänä en voi olla
ihmettelemättä, miksi kyltissä pitää mainita
kadun nimi. Olisi varmasti paljon halvempaa
tuottaa näitä kylttejä, jos sama kyltti kävisi
joka paikkaan sellaisenaan.

Hyppivä hämähäkki. Näitä oli kerran seitsemän eteisessä
odottamassa, kun tultiin kotiin. Se oli kyllä muuttopäivän
iltana ja ovi oli ollut paljon auki. Perheen sisäisessä työn-
jaossa näiden tappaminen on Tuomaksen vastuulla.