Havaintoja, tunnelmia, kokemuksia, päiväkirjamerkintöjä ja ajatuksenvirtaa elosta ja olosta
Amerikassa, Bethesdassa, DC:n metropolialueella.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Omituisia nuo amerikkalaiset

Kuponkeja, kuponkeja

Tässä maassa tarjoukset tuntuvat pyörivän kaiken maailman kuponkien ympärillä. Kotiin tulee säännöllisesti kirjekuorellinen erilaisia alennuskuponkeja. Niitä pitäisi sitten käydä läpi ja säästää kupongit, joita arvelee tarvitsevansa. 

Kuponkeja löytyy myös kummallisista paikoista. Tämän opin karvaasti, kun olin ostamassa urheilusorteja viime viikolla. Urheilukauppa ja ruokakauppa ovat vieräkkäin, ja minulla oli asiaa molempiin. Menin tietysti ekana urheilukauppaan, koska ei ole kiva kanniskella painavia ruokaostoksia. Ostin juoksusortsit (täällä käytetään urheilussa lähes pelkästään erilaisia lökösortseja ja olen tuntenut itseni ihan idiootiksi pinkoessani juoksutrikoissa) ja menin sen jälkeen ruokakauppaan. Kaupasta sain tietysti normaalisti kuitin, jonka takapuolelle sattumalta kurkkasin. Ja sieltähän löytyi alennuskuponki, joka olisi oikeuttanut 15 % alennukseen siinä samassa urheilukaupassa, jossa juuri kävin. Muista jatkossa: tarkista kuittien takapuolet.

Toinen esimerkki kummallisesta tavasta antaa alennusta oli meidän puhelimien alennukset. Sen sijaan, että olisimme saaneet puhelimista alennusta kaupassa, maksoimme täyden hinnan kaupassa ja sen jälkeen piti suorittaa seuraavat toimenpiteet. Kotona piti leikata pahvikoteloiden viivakoodiosa sekä päivätä ja allekirjoittaa erillinen lipare, johon oli jo kaupassa tulostunut nimi ja osoite ja sitten lähettää molemmat johonkin Mail-In Rebate käsittelykeskukseen Teksasiin. 

Tämä toimenpide piti suorittaa molemmille puhelimille ja Tuomaksen nettitikulle erikseen. Ja kaikki postitettiin samaan osoitteeseen, vaikka laitteet olivat eri valmistajilta. Nyt sitten odottelemme, että saamme alennuksen kotiin postitetulla  sekillä. 

Pakkauksista leikatut osat ja postitettavat lipareet.
En voi mitenkään käsittää, miksi tällainen järjestelmä on kehitetty. Menee älyttömästi aikaa, kun joku käsittelijä siellä Teksassia käy läpi lipareet ja viivakoodit ja sitten kirjoittaa ja lähettää sekin. Eiköhän olisi hiukan yksinkertaisempaa ja tehokkaampaa vaan antaa alennus kaupassa? 

Voi toki olla, että joku on laskenut, että homma kannattaa, jos moni ei jaksa sählätä lappusten kanssa. Mutta toisaalta alennukset olivat niin isot, että varmaan aika moni sen tekee. Tai sitten kyseessä on joku jännittävä CIA-juoni ja halutaan tietää, ketkä käyttävät minkäkin valmistenumeron alla olevaa puhelinta. Hmm... =)


Hidasta toimintaa kaupassa

Kun ostaa hedelmiä tai vihanneksia, niin niitä ei yleensä punnita itse, vaan myyjä katselee kassalla, mistä lajista on kysymys ja punnitsee tuotteet vasta kassalla. Tähän menee tietysti oma aikansa. 

Toinen juttu, joka lisää kassajonossa vietettyä aikaa on se, että myyjät pakkaavat ostokset. Joissain kaupoissa on myös erilliset pakkaajat. Liukuhihnojen loppupäässä ei ole eri osastoja eri asiakkaiden tavaroille, joten pitää odottaa, että myyjä tai pakkaaja saa yhden asiakkaan ostokset pakattua. Eli kestää paljon kauemmin ennen kuin yksi asikas on saatu hoidettua loppuun. Toisaalta on tietysti ihan kivaa, että ei tarvitse itse pakata ostoksiaan, vaan joku tekee sen puolestani.


Sähköä ilmassa

Taisin jo aikaisemmin mainita, että täällä on ollut paikoittain sähkökatkoksia. Viime viikolla meni sähköt poikki korttelin päästä meiltä. Syynä usein toistuviin sähkökatkoihin on se, että sähkölinjat menevät ilmassa. Ja kun täällä on paljon vanhoja puita, niin ne kaatuvat tai niiden oksat tippuvat myrkyssä sähkölinjojen päälle. 

Palomiehet korjaamassa meidän lähellä
sähköjohdon päälle tippunutta oksaa.
Kävellessäni viimeisen katkopaikan lähellä yksi mies selitti mulle, että Georgetownissa oli koitettu viedä sähkölinjoja maan alle, mutta sitten oli tullut joku tulipalo maan alla ja ihmiset olivat grillanneet kaivonkansien päällä. Taisi vähän lisätä värikynää juttuun, mutta joka tapauksessa hän oli sitä mieltä, että ilmassa kulkevat piuhat ovat paljon parempia, koska ne on helpompi korjata, jos jotain vikaa tulee. Koitin kyllä sanoa, että meillä Suomessa ei ole ongelmia maan alla kulkevan sähkön kanssa. 

Luultavasti totuus on se, että linjojen vetäminen maan alle on tosi kallista. Mutta silti on omituista, että sähkönjakelu on täällä niin haavoittuvaista.



1 kommentti:

  1. Moikka! Kiva lueskella miten siellä Amerikassa menee :) Tuomas laittoi nyt vasta osoitteen joten ei oo päästy blogin makuun kuin vasta nyt, jäämme innolla odottamaan uusia kuulumisia ja huomioita amerikkalaisuudesta :D

    Pärjäilkää!!

    Noora ja Eero

    VastaaPoista